Alavieskan kotiseutumuseo

Alavieskan kotiseutumuseo toimii pappilan vanhassa väentuvassa Papinpolulla, aivan kirkon lähellä. Hirsirunkoinen, noin 16 metriä pitkä paritupa on rakennettu arviolta 1700-luvun jälkipuoliskolla pappilan palvelusväen asunnoksi. Museo avattiin yleisölle vuonna 1978, ja nykyään rakennus on Alavieskan kunnan omistama. Kokoelma on perinteistä talonpoikaista esineistöä, ja museo on avoinna kesäaikaan vapaa pääsymaksulla.

Miten sinne pääsee

Museo sijaitsee osoitteessa Papinpolku 2 Alavieskan kirkonkylässä, noin 200 metrin päässä kirkosta. Keskustan palveluista sinne kävelee muutamassa minuutissa. Papinpolku on kapea, joten auto kannattaa jättää Keskustien tai Pappilantien varteen. Linja-autopysäkit ovat valtatien 27 varrella, ja lähin rautatieasema on Ylivieskassa.

Reitit ja kohteet

Museokäynti kulkee väentuvan kahden tuvan, eteisen ja kamariksi kutsutun huoneen kautta. Rakennus on paritupa: kummassakin päässä on iso tupa, ja niiden välissä ovat eteinen ja kamari. Tienpuoleinen kuisti on vuodelta 1978. Pakarituvassa eli pohjoispuolen huoneessa on ollut leivintupa, ja renkituvassa on säilynyt talonpoikaista esineistöä. Pihapiirissä kannattaa katsoa vanhoja rakennuksia ja pappilan puistoa.

Mitä alueella voi tehdä

Tutustu väentuvan historiaan ja talonpoikaiseen esineistöön oppaan johdolla. Museo-oppaana toimii Ulla Niemonen, ja vierailuista ei peritä pääsymaksua. Kesäaikana museo on avoinna sekä arkena että viikonloppuisin. Ryhmistä ja opastuksista kannattaa sopia etukäteen kirjastotoimenjohtajan kanssa.

Luonto

Museo sijaitsee pappilan pihapiirissä Kalajoen laakson viljelymaisemassa. Pihalla kasvaa vanhoja lehtipuita, ja ympäröivät pellot ja jokivarsi muodostavat kulttuurimaiseman, jossa linnut ja hyönteiset elävät puutarhojen ja niittyjen mosaiikissa. Pappilanniemen rantapolulle on lyhyt matka.

Historia

Väentupa rakennettiin pappilan palvelusväkeä, piikoja ja renkejä varten. Varhaisimman arvion mukaan rakennus on 1700-luvun puolivälistä, mutta todennäköisesti vasta 1700-luvun lopulta, mahdollisesti sen jälkeen kun Alavieskasta tuli kappeliseurakunta vuonna 1782. Rakennus on hirsirunkoinen ja osin rossi- ja osin multapenkkiperustainen. Sen mitat olivat vuoden 1899 palovakuutuksen mukaan 17,1 × 6,95 metriä ja korkeus 4,25 metriä; katteena oli pärekatto.

Seurakunnan arkistossa on mainintoja renkituvan korjauksista vuosilta 1875 ja 1894. 1800-luvun lopulla talossa pidettiin vuosittain huutolaisten huutokauppoja: vaivaishoitolaiset, usein lapset, annettiin alhaisimman tarjouksen tehneelle hoidettavaksi. Myöhemmin talo toimi arentaattorin tupana, ja 1930-luvulla siinä oli myös suojeluskunnan kanslia. Arentaattorien asuminen loppui vuonna 1946.

Sotien jälkeen väentupa toimi koulutupana. Siinä pidettiin keskikoulua vastaavaa kolmiluokkaista kotikoulua vuosina 1947–1953, ja lisäksi kansakoulun alaluokkia. 1950-luvulla talossa pidettiin ammattikursseja ja kutomakursseja, ja seurakunta käytti sitä seurakuntakotina. Uusi seurakuntatalo valmistui vuonna 1974, minkä jälkeen väentupa jäi vähälle käytölle.

Alavieska-Seura aloitti museotoiminnan rakennuksessa vuonna 1977, ja yleisölle väentupa avattiin vuonna 1978. Museo toimi aluksi väliaikaisena ratkaisuna, mutta jäi pysyväksi. Seura luovutti museon hoidon kunnalle vuonna 1999, ja rakennuksen omistus siirtyi kunnalle vuonna 2012. Vuosina 2018–2019 tehdyssä peruskorjauksessa korjattiin muun muassa renkituvan lattia ja sisäkatto sekä täytettiin kellari.

Palvelut ja varusteet

Museovierailusta ei peritä pääsymaksua. Museo-oppaana toimii Ulla Niemonen, ja yhteydenotot hoitaa kirjastotoimenjohtaja Greta Haug. Lähimmät palvelut ovat Alavieskan keskustassa; museolla ei ole omaa pysäköintialuetta, joten auto jätetään Keskustien varteen.

Lähiseudun palvelut

Alavieskan keskustassa ovat päivittäistavarakauppa, pankki, kirjasto, kunnantalo, kahvilat ja ravintolat. Ylivieskassa on laajempi palveluvalikoima. Kunnan haja-asutusalueella ja metsäkohteilla palvelut ovat suppeita. Ylivieskaan on noin 16 kilometriä, Kalajoelle noin 30, Kokkolaan noin 85, Ouluun noin 141 ja Helsinkiin noin 530 kilometriä. Ajantasaiset aukiolot ja liikenneyhteydet kannattaa tarkistaa etukäteen.

Turvallisuus ja vuodenajat

Vanhassa puurakennuksessa on korkeita kynnyksiä, kapeita ovia ja portaita. Kulje rauhallisesti ja katso askelmiin. Sisätiloissa ei saa juosta eikä koskea esineisiin ilman lupaa. Talvella pihapolku voi olla liukas. Jos liikut liikuntarajoitteisen kanssa, kysy esteettömyydestä etukäteen.

Vastuullinen retkeily

Kunnioita vanhaa rakennusta ja esineistöä. Älä koske esineisiin, älä käytä salamaa arkaluontoisissa kohteissa äläkä siirrä mitään paikaltaan. Roskat viedään mennessä. Pihapiirissä kunnioitetaan pappilan ja seurakunnan rauhaa.

Alueen erityispiirteet

Alavieskassa on myös Hannulan talo Takaloperällä (Jatkolantie 5). Hannulan talo on Viivi ja Väinö Hannulan koti, joka testamentattiin kunnalle ja avattiin kotiseututalona 29.10.1990; museona se on toiminut vuodesta 2008. Someronkylässä on lisäksi Someronkylän museo koulun vieressä. Kotiseutumuseon kokoelma painottuu 1800-luvun ja 1900-luvun alun talonpoikaiseen elämään.

Retken kulku

Suunnittele reitti etukäteen ja tarkista sää, kelit sekä palveluiden aukiolo. Alavieskan kirkonkylä on pieni: kirkko, kunnantalo, kirjasto ja kotiseutumuseo ovat muutaman sadan metrin säteellä. Pappilanniemeen ja Anttilanrantaan kävelee keskustasta. Mattilanperä, Kalliokanava, Ryökönkangas ja Miehennevan jätinkirkko ovat 4–12 kilometrin päässä, joten oma auto tai pyörä on käytännöllisin. Lähin rautatieasema on Ylivieskassa 16 kilometrin päässä.

Vuodenajat ja varustautuminen

Kesä ja alkusyksy ovat parasta aikaa retkeilyyn, kalastukseen ja rannoilla liikkumiseen. Keväälläjoen rannat ja polut ovat märkiä, ja tulvavesi voi nousta. Syksyllä pimenee nopeasti, ja ruska-aika on suosittua. Talvella tarvitaan liukuesteet tai nastakengät, ja joen sekä lampien jäälle mennään vain varmistettua reittiä pitkin. Alavieskan sää vaihtelee nopeasti, joten vedenpitävä takki ja kerrospukeutuminen kannattaa ottaa mukaan ympäri vuoden.

Retken kesto ja sopivuus

Lyhimmät kohteet sopivat 1–2 tunnin käyntiin, ja laajemmat retkeily- tai museokohteet vaativat puoli päivää. Kirkonkylän kohteet voi yhdistää kävelylenkiksi: kirkko, kotiseutumuseo, Pappilanniemi ja Anttilanranta ovat lähellä toisiaan. Mattilanperässä ja Kalliokanavalla kannattaa varata aikaa 1–2 tuntia. Ryökönkankaalla ja Miehennevan jätinkirkolla aikaa kuluu helposti 2–3 tuntia, koska maasto on metsäistä ja opasteet vähäisiä.

Retkeilijän muistilista

Ennen lähtöä tarkista ajantasainen keli- ja palvelutilanne sekä mahdolliset kunnan tiedotteet. Pysäköinnistä: Pysäköinti kirkon ja pappilan ympäristössä; Papinpolku on kapea, joten auto kannattaa jättää Keskustien varteen. Paras käyntiaika on kesäaika; vuoden 2026 aukiolo 6.7.–2.8.. Koirista alueella: ei sisätiloihin; pihalla kytkettynä. Uimisesta: ei. Ota mukaan juomavettä, sään mukaiset varusteet ja eväät, sillä kaikilla kohteilla ei ole vesipistettä tai kahvilaa. Jätä auto merkitylle pysäköintialueelle, jotta pelastusajoneuvot pääsevät tarvittaessa paikalle.

Ympäristön tarkkailu

Alavieskan luonto vaihtelee Kalajoen laakson viljelymaisemista Ryökönkankaan vanhoihin metsiin, soihin ja entisen Alavieskanjärven peltoihin. Liiku rauhallisesti, pysy merkityillä poluilla ja anna eläinten ja lintujen pesiä ilman häiriötä. Ryökönkangas kuuluu Natura 2000 -verkostoon, joten siellä liikutaan suojelumääräysten ehdoilla. Kalajoki, Petäjälampi ja kunnan pienvedet eivät ole Natura-alueita. Jos havaitset roskia tai vahingoittuneita rakenteita, ilmoita niistä Alavieskan kunnalle.

Vinkit

Tarkista kesän 2026 aukiolo ja opastus etukäteen. Museon voi yhdistää kirkkoon ja Pappilanniemen rantapolkuun kävelylenkillä. Kysy oppaalta väentuvan huutolaiskaupoista ja arentaattorien ajasta – ne avaavat Alavieskan sosiaalihistoriaa.

Lähistön kohteet

• Mattilanperän kylä
• Kalajoki Alavieskalla
• Pappilanniemen virkistysalue

← Alavieskan retkikohteet · Retkeilyreitit ja luontopolut

Lähteet ja päivitys

Tiedot päivitetty: 30.10.2026.